Sairauksia ei hoideta mielenterveyden kannalta kauhean järkevästi. Sairauksilla tahkovat rahaa lääkeyhtiöt ja inhimillisyys on vähän niin ja näin.

Aikaa ja rahaa tulisi olla inhimillisiin psykologisiin keinoihin eikä arvailuihin siitä mitä mikäkin lääke saattaa tehdä. Nyt kun asiaa miettii niin onhan se aika vastuutonta yhtään kenenkään arvauksien perusteella syöttää kellekään yhtään mitään. Potilas on koekaniini.

Eikö tulisi paremminkin panostaa terapiamuotoihin ja niiden saatavuuteen? Kuin myös sairaalahoitoon hakeutumisen helpottamiseen?

ELI:

Terapiat

Fyysiset turvalliset olosuhteet, joissa käsitellä oloja ja fiiliksiä ja puhua kaikesta turvallisille inhimillisille ihmisille.

Lääkäreiltä ymmärrys siitä, mikäli potilas haluaa vähentää/lopettaa lääkkeiden käyttöä. Se on varsin ymmärrettävää ja siinä täytyy potilasta auttaa kuin myös ennalta ehkäistä tulevia sairausjaksoja.

Mikä siinä on, että niin monilla nykyään on mielensairauksia, joita ennen ei niin paljoa ollut näkösällä ainakaan ja silti pystyttiin elämään elämää kohtuu hyvin? Itsellä ei tosin ole tietoa entisajan mieli-asioista juurikaan, vain tämmöinen mututuntuma.

 

Kyllä se niin on, tervettä sielua ei ole ilman tervettä ruumista ja toisin päin. Miten lääkkeet voisivat auttaa ruumista voimaan paremmin kun ne tuhoavat luonnollista tasapainoa? Lääkkeet muodostavat itseään toistavan haitallisen kehän. Ne ovat tuovinaan jotain hyvää, mutta samalla kuitenkin niin paljon pahaa aina, että jäät itse miinuksen puolelle hyödyissä.

Sielua voidaan hoitaa tosi monin eri tavoin! Yhtenä esimerkkinä lukeminen. Tiedän, että voi toisinaan olla vaikea keskittyä, mutta maailmassa on niin paljon erilaisia kirjoja, että jotain sopivaa varmasti löytyy eikä siitä lukemisoperaatiosta kannata ottaa suuria paineita vaan antaa mennä vaan, muutenkin... Tartu hetkeen. Mikäli tuntuu, ettet saa aikaiseksi mitään niin kannattaa vaan tehdä jotain, ruveta tekemään. Rattaat alkaa pyörimään ja pikku hiljaa ehdollistut aktiivisemmaksi, kun totut saamaan hyvän olon toiminnasta eli palkinnon. Ihminenkin on ehdollistuva olento. Ei sen kummempi kuin muutkaan eläimet. Asioiden tekeminen luo hyvän olon, passiivisuuden sijasta, ACTION, TOIMINTA - se luo terveyttä. Ei kannata miettiä liikaa vaan tekee vaan. Teki sen tekemisen miten vaan niin tee. Vaikka puolittain, osittain, täysillä miten vaan!

Palatakseni mielialalääkkeisiin, ne passivoivat, mutta myös sen asian pohtiminen, siinä rypeminen, ettei huvita mikään, ei auta vaan passivoi. Tee vaan ja tee. Kirjota vaikka. Toiminnallisuus on parasta terapiaa. Mutta muista, tee miellyttäviä asioita äläkä ota stressiä liikaa ainakaan. Ja pakollisiin toimiin auttaa se, että luot niistä virtaamiskokemuksen. Teet vaikka täysillä ja kunnolla Pohjanmaan kautta, täten uppoudut siihen. Minulla on esimerkiksi eessäni siivous, mutta nyt ajattelenkin, että teen sen virtaamisen avulla. Siivoan oikein kunnolla ja perinpohjaisesti, sillä tuolloin se tuntuu parhaalta!

CARPE DIEM